Kävin tänään salsassa. Taas. Kokeilin kyseistä lajia aiemmin jo syksyllä. Silloin huomasin kyllä heti, ettei se ole todellakaan minun lajini. Nyt salsa alkoi kuitenkin uudestaan eri ohjaajalla, ja ajattelin, että ehkä edellisellä kerralla ohjaaja vain oli huono, ja siksi sain lajista niin huonon kuvan. Mutta ei. Ohjaajissa ei ole ollut mitään vikaa, vaan vika on siinä lajissa. Salsassa. Ja minun jäykässä lantiossani. Turhautti kyllä niin paljon, kun ohjaaja kokoajan hoki että "liikuttakaa niitä lanteita". Aika varmasti suurin osa kannustuksesti oli osoitettu minulle, sillä kyllä kaikkien ympärillä olijoiden pyllyt tuntuivat pyörivän oikein nätisti.
Salsa ei vain ole minun laji. Olen jo ruumiinrakenteeltani sellainen, etten sovi siihen. Täydellinen salsakroppa on juuri sellainen kuin ohjaajallamme oli. Pieni ja siro, mutta kuitenkin naisellisen muodokas. Kyllähän ne pyllyt vetkutukset ja olkapäiden sheikkaukset sellaisella näyttää hyvältä. Minä pitkä ja tasapaksu honkelo sen sijaan, näytin varmaan aika naurettavalta, yrittäessäni vatkata lanteitani ees taas.
Pitää kyllä nyt tunnustaa, että minulle tuli jopa vähän paha mieli tuosta salsasta. Ohjaaja opasti kokoajan, että "yrittäkää olla naisellisia!" ja että, "Lantion liike on naisellista!". Tiedän kyllä, että olen hyvin epänaisellinen nainen kaikella tapaa, mutta yleensä en anna asian häiritä. Tällaisissa tilanteissa se kuitenkin käy itsetunnon päälle. Kun ympärillä on kauniita naisellisia naisia, ja itse hoiput siellä seassa, ja yrität pysyä edes askelsarjoissa mukana. Oli melkoisen ulkopuolinen olo.
Noh, toimikoon tämä postaus nyt muistutuksena minulle siitä, etten mene enää sinne salsaan, vaikka se kuinka olisi hyvään aikaan, ja vaikka ohjaajana olisi kuka. En mene enää nolaamaan itseäni sinne.
Kuvassa minä salsatunnilla. Ainakin tuollainen olo minulla oli siellä kokoajan.
Edellisestä postauksesta unohtui muuten kokonaan, että perjanaina tuli arvonnasta voittamani lahjakortti postissa, ja ostin Matkuksesta vihdoin ja viimein ne urheiluliivit. On kyllä niin erilaista mennä niillä tuolla jumpissa ja zumbissa. Ihan erilaista kuin perusritsikoissa. Olkaimet ei valu ja paina yhtään. Ainut pieni kummastus oli minulle alussa se, kuinka ne painavat tissejäni sen verran paljon, että näyttää kuin tissini olisivat puolet pienemmät, mitä normaalien rintaliivien kanssa. Eipä sillä onneksi ole mitään väliä tuolla urheillessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti