maanantai 31. maaliskuuta 2014

Yhteenveto tähänastisesta kouluvuodesta

Elelen tällä hetkellä niin koirakoirakoira-elämää, että tämä blogi on jäänyt vähän hiljaiselolle. En kuitenkaan luovu tästä, sillä tarvitsen myös blogin jossa purkautua koiriin liittymättömistä asioista. Kuten esimerkiksi koulusta. 

Minulla olisi ollut tänään luentoja 10-12 ja olin vielä klo 9 menossa sinne, mutta sitten mämmi ja kerma ja Suurin pudottaja veivät voiton, ja jäin kotiin. Lupasin kuitenkin itselleni, että korjaan tänään yhden artikkelin ja luen perjantain tenttiin. 

Tämä vuosi alkaa kyllä olla voiton puolella. Minulla on vielä menossa histologian kurssi ja parin viikon päästä alkaa vuoden viimeinen kurssi, jonka aiheena on eläinmallit. Toki minulla olisi vielä tosiaan tuo tämän viikkoinen tentti suorittettavana ja yksi artikkeli korjattavana ja toinen artikkeli on vielä ihan aloittamatta. Mutta kun vertaa siihen työmäärään, minkä olen tänä vuonna koulun eteen joutunut tekemään, tuntuvat nämä pari hommaa aika pikkujutuilta. Opintopisteitä pitäisi tältä vuodelta kertyä tasan 70. Ensi vuodelle jää enää gradu ja sitten pitäisi vielä josta kaivella 10 op. Onneksi ensi vuonna oli ihan kiinnostavia kursseja tarjolla, kuten histopatologia, joten eiköhän tuo 10 täyty sukkelaan!  

Gradu sen sijaan ei oikein etene. En pääse aloittamaan täysin itsestäni riippumattomista syistä. Ei auta kuin odotella. Tai sitten koettaa saada uusi aihe. Mutta kun olen niin innostunut jo nykyisestä. Voih. Olisi niin kiva päästä aloittamaan jo gradua, kun motivaatio kaikkeen muuhun opiskeluun alkaa olla taas vähän lopussa. Ei olisi onneksi enää kuin 1,5 kk koulu jäljellä tälle lukukaudelle. 

Eiliseltä metsälenkiltä.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Uusi naapuri

Meitä vastapäätä muutti eilen uusi mummo. Valitettavasti tämä vaikuttaa olevan juurikin sellainen mummo, jolla ei ole elämässään juurikaan muuta sisältöä kuin naapureiden kyttääminen. Vein tänään Rauhan ulos, ja Rauha pissasi pihemma syrjäiselle nurmialueelle, jossa ihmiset käyvät yleensä tupakalla. Saman tien takaa alkoi kullua hurjaa koputusta, kun uusi naapurimme hakkasi ikkunaansa ja osoitteli minua. Sitten hän aukaisi ikkunan ja huusi "koiraa ei saa kusettaa pihaan!". Okei, ihan syystähän tuo oli sanottu, ei koiraa varmaan pihaan saa pissittää, ja yleensä me yritämmekin ehtiä kauemmaksi, mutta Rauha on vielä niin pieni, ettei aina onnistu. Ikinä en sitä kuitenkaan pissitä paikkoihin joissa lapset leikkii. No, en välittänyt tästä sen enempää, paitsi että äänen sävyn ei olisi tarvinnut olla niin vihainen, voihan sitä huomauttaa asiallisemminkin. 

No tänään sitten oltiin tulossa taasen Rauhan kanssa ulkoa, kun törmäsin rappukäytävässä VVO:n työntekijään (tämä siis on VVO:n talo). Nainen pysähtyi silittämään Rauhaa ja sanoi olevansa menossa uuden asukkaan luo. Tämä uusi asukas, tämä räyhämummo, asuu meitä vastapäätä ja siinähän se oli heti ovella vastassa kun työntekijä tuli käymään: "Hyvä että tulit näin nopeasti! Olen asunut täällä vasta yhden päivän ja nyt on jo vaikka mitä kerrottavaa! Tuolla on kuule pölynimuri roskiksessa!! Tule äkkiä sisään niin minä kerron kaiken!". Jotakuinkin näin tämä mummo selitti VVO-naiselle, sen mitä minä kuulin. Jotain epäiltyjen nimiäkin se luetteli siitä, kuka oli jättänyt pölynimurin roskikseen. Voi kauhia. Minä ja Rauhakin päästiin varmasti mummon epäkohtalistalle. 

Tämän välikohtauksen jälkeen olen alkanut suhtautua varauksella uuteen naapuriimme. Ja mikä tässä vielä on oudointa on se, että aina kun minä olen vienyt Rauhaa ulos, eli aika usein, kun ei tuo vielä oikein malta pidätellä, tuo mummo on ollut rappukäytävässä. Yhdellä kertaa se tuli hissillä ylemmistä kerroksista. Yläkerrassa ei ole mitään muuta kuin asuntoja, joten en todellakaan ymmärrä mitä asiaa mummolla oli sinne. Lisäksi hän ramppaa vähän väliä roskiksilla ja pesutiloissa.

Huoh. Pitää yrittää käyttäytyä asiallisesti tuon mummon kanssa kun taas kohtaamme.

Tältä näytti Kuopio 6. tammikuuta 2014. Lämpötila noin +2 astetta.

tiistai 31. joulukuuta 2013

Lupausten lunastus

Viime uutena vuotena tein paljon lupauksia vuodelle 2013, ja nyt on tullut aika katsoa miten ne ovat toteutuneet. Kuinka jännittävää!


Lupaus nro 1 oli saada kandidaatintutkielma valmiiksi.  Ja tämähän onnistui loistavasti! Tutkielma oli valmis jos toukokuussa ja valmistuin luonnontieteiden kandidaatiksi kesäkuussa. Olen oikeasti ylpeä itsestäni tämän vuoksi, sillä suurin osa luokkatovereistani ei ole saanut tutkielmaa tehtyä vieläkään.

Lupaus nro 2 oli liikuntahaaste, eli 180 liikuntapäivää vuodessa. Tämän minä löin läskiksi viime kolmanneksella. Pysyin aikataulussa syyskuun loppuun asti, mutta sitten koulu ja työt alkoi painaa niin paljon päälle, että en jaksanut enää merkkailla liikuntojani, ja vaikka olisin ne merkkaillut, en olisi varmasti saanut tätä haastetta täyteen, sillä koko joulukuussa liikuntaa on tullut ehkä.. 3 päivää?

Lupaus nro 3 oli leuanveto. Testasin tämän jouluna Iisalmessa ja vielä meni yksi! Jihaa! Kesän alussa, kun olin parhaassa kunnossa, sain vedettyä jopa kaksi, mutta nyt ei enää onnistunut se. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen edes kerran elämässäni ollut niin hyvässä kunnossa aikuisiällä, että jaksan vetää leukoja. Tähän lupaukseen kuuluin myös yleinen kiinteytyminen ja no. Minähän laihduin ja kiinteydyin kyllä keväällä. Mutta omaan makuuni liikaakin. Lisäksi se laihuuden tuoma stressi oli niin valtava, että olin ärtyisä ja mieli oli vähän väliä ihan maassa. Nytpä olenkin syksyllä siis kerännyt jälleen rasvavarastoa, ja tullut siihen tulokseen, että pikku makkara vyötäröllä on minulle paljon parempi vaihtoehto kuin se ahdistunut olo ja stressi, jota keväällä oli paljon liikkeellä.

Lupaus nro 4 oli  leffahaaste, eli että katson vuoden aikana 50 elokuvaa. Tämähän täyttyi ihan liiankin helposti. Sain 50 leffaa kasaan kesällä ja varmaan tässä syksyn aikana on tullut jo toiset 50.

Viimeinen lupaus, eli lupaus nro 5 oli se, että osaisin olla tyytyväinen itseeni. Tämä haaste oli kaikkein mielenkiintoisin, sillä alkuvuodesta, keväällä, lähdin aivain väärään suuntaan. Itseällötys kasvoi ja kasvoi sitä myötä kun yritin tehdä itsestäni parempaa. Mitä enemmän liikuin ja mitä vähemmän söin, sitä vähemmän pidin itsestäni. Sitten kuitenkin kesällä ja syksyllä tapahtui muutos. Nimittäin mukavuuden haluni astui kuvioihin. Vielä syyskuussa kävinjumpissa ja salilla, mutta sitten, tuli vain sellainen ajatus, että empäs nyt jaksa mennä salille. ja en mennyt! Soimasin itseäni. Laiska. Miksi. Mutta siitä se kerta kerran jälkeen helpottui. Nyt minulla ei ole enää juuri mitään ongelmaa tämän salittomuuden kanssa. Toisaalta nyt minulla on jo hyvä syykin, en viitsi jättää Rauhaa yksi liian pitkäksi aikaa, niin en voi mennä salille. Heh. Ihan sama. Olen selvästi tyytyväisempi ja onnellisempi, kun en ota stressiä omasta ulkonäöstäni ja makkaroistani. Kyllähän minä aina peilin edessä vilkaisen, että "voisi tuo maha olla pienempikin", mutta sitten annan olla. En jää vatvomaan. Tajuan, että se työ, mikä mahan poistumiseen minun pitäisi nähdä, ei todellakaan ole vaivan arvoinen. Sanoisin siis, että olen onnistunut tässäkin tavoitteessa erittäin hyvin.

Tiivistettynä, Onnistuin tavoitteissa nro 1, 3, 4 ja 5, en onnistunut tavoitteessa nro 2. Mutta siis 4/5! Erittäin hyvä!


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Rauha tuli taloon

Viime keskiviikkona se nyt tapahtui ja kävimme hakemassa minulle Huittisista koiranpennun. Voi kauheus miten suloinen se onkaan. Nukuttua tulee tosin melko huonosti, kun tyttö herää aina aamuyöstä riehumaan. Kaikki on vielä uutta ja jännää, ja siihen nähden meillä on mennyt ihan hyvin. Pennun nimeksi tuli Rauha, toivon, että se olisi jonkilainen enne. Mutta älkää peljätkö, perustin Rauhalle ihan oman blogin, jottei tämä blogi nyt vain täyty pelkästä pentuhypestä. Tässä kuitenkin muutamia kuvia.






tiistai 17. joulukuuta 2013

Tulkoon joulu?

Pääsin jo viikonloppuna kunnon joulufiiliksiin, mutta tämän aamuinen kaatosade hillitsi hiukan joulutustani. En ole hirveästi ehtinyt aiemmin joulua miettiä, mutta kun sunnuntaina kävin ostelemassa joululahjoja, kaupoissa raikavat joululaulut ja pimeää toria valaisevat jouluvalot saivat tunnelman nousemaan. Leivottiinkin Janin kanssa eilen glökijuustokakku ja torttuja. Lisäksi kävin eilen illalla Suvin kanssa kauneimmissa joululauluissa Kuopion tuomiokirkossa.




Eilen innostuin joulufiilistelyssäni jopa niin paljon, että ostin elämäni ensimmäisen joulukoristeen omaan kämppään. Harmaapipoisen tontun. Ei ollut tarkoitus ostaa mitään tuollaista, mutta kun tuolla jouluruuhkissa pyöriskelin, niin se vain huusi minulle sieltä tuhansien punaisten joululiinojen joukosta. Päätin siis, että se saa muuttaa meille. Jani osti myös tähän uuteen kämppään meille omat jouluvalot ikkunaan, ja ne on minusta myös tosi siistit.




Huomenna on syksyn viimeinen tentti ja sen jälkeen lähdemme äitin kanssa hakemaan minulle joulun parasta lahjaa. Eiköhän se saa joulumielen taas nousemaan tuosta hemmetin sateesta huolimatta!

lauantai 14. joulukuuta 2013

Isämmaan puolesta mökki reissu

Olin viime viikonloppuna itsenäisyyspäivän mökki_reissulla,  ja mun piti siitä kirjoittaa jo ajat sitten, mutta en kai sitten ole ehtinyt. Itsenäisyyspäivänä siis ajeltiin mökille sellainen 100 kilometriä. Meitä oli sillä 10 hengen mökillä sellainen 19 henkeä, mutta ihan siististi se silti meni. Minulla ja Janilla oli retkipatjat ja makuupussit, koska nukkumapaikkoja oli niin vähän, enkä halunnut joutua tappelemaan niistä.

Minulla oli uhkarohkeasti mukana 7 siideriä ja shottipullo. Ajatuksena oli, "että nyt minä ryyppään oikein kunnolla!",  mutta eihän sellainen minulta tunnu enää onnistuvan. Ekana päivänä/iltana join 4 siideriä ja sen jälkeen oli jo lauantaiaamuna niin öhlö olo, että en sitten juonut lauantaina enää mitään. Menin perjantai-lauantaivälisenä yönä ensimmäisten mukana nukkumaa, JO kolmelta yöllä. Muut ilmeisesti valvoivat jonnekin 7-8 aamulla. Ne retkipatjat oli törkeän kovat nukkua ja mökissä oli kamalan kuuma, kun saunaakin pidettiin päällä läpi yön, ja melu oli niin kova, että vaikka mulla olikin korvatulpat, niin silti se lattian rytmikäs tärinä vähän häiritksi unta. Tämän vuoksi sitten lähdimme lauantai-iltana kymmenen aikoihin Janin kanssa nukkumaan äitini luo Iisalmeen, koska sinne oli mökiltä matkaa noin 30 km.

Mökillä oli kuitenkin tosi kivaa. Näki pitkästä aikaa vanhoja kavereita ja minäkin onnistuin nukkumaan kaikkien mökillä koettujen draamahetkien ohi. Pelailtiin lautapelejä, saunottiin ja touhuttiin. Aika meni, varsinkin silloin perjantaina ihan tosi nopeasta, ja huomasin vain jossain vaiheessa, että muahan nukuttaa ihan sikana. Sitten oli pakko mennä nukkumaan. Mä olin lähtenytkin matkaan sillä asenteella, että mökillä ei nukuta, joten mikään ei tullut yllätyksenä. Se Iisalmeen lähtö ei kyllä ollut suunniteltua, mutta tällaiselle ihmiselle, jolla on hyvin tarkka 22.30-7.30 unirytmi, kahden yön huonot yöunet olisivat olleet varmaan jotain aivan liian hirveää.

Pidin ihan vahingossa loka- ja marraskuun tipattomana. Ehkä se on ollut syy sille, miksi kirjoittelen tänne niin vähän nykyään. Olen kuitenkin kirjoitellut aiemmin aika paljon juuri kaikista bileistä. No nyt on tulossa joulu ja uusi vuosi, niin juhlia tulossa!



sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Muutto

Tortaista tähän päivään asti on kulunut muuttotouhujen parissa. Pohkeet on ihan jäätävän kipeät. En ymmärrä miksi juuri pohkeet, kun luulisi, että vaikka kädet tai selkä tai sitten jalat kokonaan olisivat kipeät rappusista ja kantamisesta, mutta ei, vain pohkeet. Joka tapauksessa torstaina ja perjantaina raahattiin kamat uuteen asuntoon, ja eilen siivottiin se vanha kämppä. Se siivoaminen oli kyllä ihmeen helppoa, sillä luulin, ettei siitä läävästä tulisi puhdasta edes viikon non-stop-kuuramisella. Mutta kyllä me se ihan suht' siistiksi saatiin. Minusta se jäi jopa siistimmäksi kuin silloin kun me siihen muutettiin.

Tämä uusi kämppä on ihana. Tämä näyttää niin paljon enemmän meiltä kuin se entinen. Entisessä oli koko ajan ahistunut olo siitä, miten siellä taas viemärit pulputti ja haisi ja miten ruman väriset lattiat siellä oli ja niin edelleen. Lisäksi se sijaitsi niin eristyksessä kaikesta, ja ympärillä oli niin paljon puita, ettei aurinko paistanut sisään juuri koskaan. Tämä uusi kämppä on paljon siistimpi ja ennen kaikkea valoisampi!

Tämä kämppä on 10 neliöä pienempi kuin edellinen, joten osa huonekaluista piti pistää pois. Pohjaratkaisu on silti paljon parempi tässä uudessa. Tässä ei ole keittiötä erikseen, mikä säästää tilaa, eikä ole 10 neliön eteistä, mikä oli kyllä aika turha.

Ollaan saatu jo aika hyvin kaikki tavarat paikoilleen, mutta vielä pitäsi laittaa paperit kansioihin ja taulut seinille. Lisäksi haluan tänne kokonaan uudet matot, kun ei nuo vanhan oikein sovi. Mutta vanhat on vielä lattialla sen aikaa, että uudet löytyy. En ole ottanut kuvia, enkä jaksa vielä ottaakaan, mutta eiköhän tämä uusi kämppä pääse pian näyttäytymäänkin tänne blogin puolelle.

Uuden kämpän pohjapiirros.